Tissien väliin meislle homoseksuaaliseen vierasta luvalla

Väärän elämän eläminen ottaa voimille. Tunnen kuitenkin olevani puun ja kuoren välissä. Miehen roolin kulissi on helppo pitää kauniina, mutta minä itse joudun jättämään elämäni elämättä, jotta ulkoinen kuva ei häiriintyisi. Jos taas tulen ulos ja alan elämään naisena, pelkään, että tulen loppuelämäni olemaan pelkkä sukupuoli, eikä ketään enää kiinnosta millainen ihminen olen. Keski-ikään päästyäni tietoisuus elämän rajallisuudesta on konkretisoitunut.

Ystävättäreni ovat vaimoja, äitejä, uranaisia ja elämän vapaimmat ja voimakkaimmat vaiheet juuri koittamassa. Myös minä haluaisin miehen, perheen ja paikan yhteiskunnassa olla oma itseni. En sitä kuitenkaan tule koskaan saamaan.

Tuntuu, että vaihtoehtoni ovat vain odottaa elämäni valuvan ohitseni ilman, että saan sitä elää, tai sitten alistua halveksituksi friikiksi, joka joutuu kerjäämään olemassaolon oikeutusta ulkomaailmalta. Sanotaan kuitenkin, että transsukupuolisen on hoitojen jälkeen mahdollista, jopa helppoa, elää tasapainoista ja vapaata elämää.

Mistä tämä vapaa elämä löytyy yhteiskunnassa, jossa jokainen koulukiusaaja ja fundamentalisti saa itse päättää, tunnustaako transsukupuolisen ihmisarvon, vai leimaako sairaaksi hulluksi, joka pitäisi lukita laitokseen? Miten voin elää arvokasta elämää omana itsenäni, jos joudun jokaiselta ventovieraalta kerjäämään oikeutta olla, kuka olen?

Miksi eräät poliittiset tahot ja muut toimijat, sekä yksityishenkilöt, saavat tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa toimia ja kampanjoida seksuaalivähemmistöjä vastaan ilman, että tällaisesta toiminnasta seuraa rangaistusta?

Eikö seksuaalivähemmistöjen vastainen toiminta ja kampanjointi ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Vastaavasti edelleen poliittisissa piireissä ym. Homoseksuaalina haluan muistuttaa siitä, että homoseksuaaliseksi synnytään, homofobiseksi kasvatetaan ja homofobiseksi kasvattamiselle on tultava loppu. Edelleen tämä ei lopu niin kauan, kun eräät toimijat saavat levittää homo- ja muiden seksuaalivähemmistöjen vastaista kampanjaa.

Olen itse perheestä, jossa on pyritty kasvattamaan lapsista homofobisia. Tässä vanhempani ovat sisarteni kohdalla onnistuneet. Kärsin tästä suunnattoman paljon. En voisi kuvitellakaan kertovani perheelleni seurustelevani pojan kanssa.

Tässä tuli nyt asiaa jonkin verran. Halusin vain välillä kirjoittaa, mitä viime aikoina on liikkunut mielessä. Olen kuullut, että joissain maissa miehet vastaavat homojen deitti-ilmoituksiin vain pahoinpidelläkseen heidät.

Onko vastaavaa tiettävästi tapahtunut Suomessa? Tietenkin voi ensitapaamisen järjestää julkiselle paikalle, mutta entäs jos jatkoilla odottaakin ikävä yllätys pesismailojen ja punaniskojen muodossa? Olin koko teini-ikänä ihastunut samaa sukupuolta olevaan ystävääni. Eikä näin parikymppisenäkään ihastuminen vastakkaiseen sukupuoleen ole ottanut tuulta alleen.

Ainoa ihminen, joka tiesi seksuaalisesta suuntautumisestani, pakko-outtasi minut seurassa, jossa iso osa kuului seksuaalivähemmistöön. Jostain syystä jouduin heti vähätellyksi, minua pidettiin korkeintaan biseksuaalina, jos sitäkään. En tuntenut heistä ketään ennestään. Kokemus oli luonnollisesti hyvin traumaattinen, eikä todellakaan kiinnosta mennä mukaan paikkakunnan Setan toimintaan, varsinkin kun siihen kuuluu niitä ihmisiä, jotka vähättelivät minulle jo ennestään kipeää ja arkaa asiaa.

Lisäksi tunnun olevan konservatiivisempi kuin mitä julkisuudessa esiintyvät seksuaalivähemmistöihin kuuluvat. Mieluummin olen yksin ja syvällä kaapissa kuin seurassa, jossa minulla ei ole oikeutta olla minä. Olen viime viikot seurannut keskustelua mediassa siitä, saako ihmisen pakko-outata, varsinkin silloin, jos hän ei ole samaa mieltä esim.

Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että saa. Nyt mietin sitä, että tekeekö vähemmistöön kuuluminen todella ihmisestä lampaan? Onko vain yksi mielipide oikeutettu? Näin kaapissa olevana tuntuu todella kurjalta, että minua pidetään huonompana siksi, etten huonojen kokemusteni takia uskalla julkisesti olla sitä mitä olen. Puheet pakko-outtauksen oikeudenmukaisuudesta eivät kannusta kertomaan totuutta itsestäni. Onko tosiaan niin, että on olemassa vain yksi oikea tapa kuulua seksuaalivähemmistöön?

Olen lesbo, en lammas! Epäilen olevani lesbo, ajatus seksistä miehen kanssa inhottaa ja olen ihastunut tyttöön. En ole vielä tullut kaapista ulos, mutta haluaisin kertoa siitä parille harkitulle henkilölle, joista toinen on paras kaverini. Olen ihastunut parhaaseen kaveriini, joka on hetero. Yhtenä päivänä keskustelu päätyi lesboihin. Kaverini rupesivat puhumaan kuinka hirveää olisi, jos joku kaveri olisi lesbo.

Ihastukseni kohde sanoi, ettei ikinä voisi tykätä tytöstä sillä tavalla. Ja muut sanoivat, etteivät voisi olla henkilön kanssa koska heillä on pelko ihastumisesta. Mainitsin sitten siinä jotain, että minua ei haittaisi, vaikka ystäväni olisi lesbo ja heti kaikki syyllistivät. Haluaisin kertoa tästä jollekin mutta en uskalla koska juorut leviäisivät heti näin pienellä paikkakunnalla.

Epäilen että kaverini alkavat kohta jo epäillä jotain. En haluaisi olla yksin tämän asian kanssa mutta menettäisin kaikki ystäväni siinä samassa. Enkä halua vielä kertoa vanhemmillekaan. Olen ihan pulassa mitä mun pitäisi tehdä? Olen nuori opiskelija poika, jolla on ainakin tällä hetkellä elämässään vakava ongelma.

Olen seksuaalisesti kokematon rumuuteni takia ja tämä on saanut minut pohdiskelemaan. Olen jo 6-vuotiaasta asti ymmärtänyt mikä on hetero, homo, bi jne. Kuitenkin hieman kasvettuani ja mentyäni kouluun, mikään muu ei muuttunut, kuin, että aloin käydä rumaksi ja lihavaksi ja kaikki tytöt alkoivat minua siitä huomauttamaan, niinkuin se olisi heille tärkeää. Siitä minulle kehkeytyi jo varsin nuorella iällä vahva naisviha, joka vaivaa minua nykyäänkin.

Kiinnostukseni ja uskoni siitä, että voisin, joskus vielä naisen itselleni saada ei kuitenkaan mennyt miksikään. Tänä vuonna kuitenkin olen huomannut itseäni järkyttävä seikan, nimittäin en ole enää ollut kiinnostunut tytöistä ja naisista vaan enemmän miehistä, enkä pidä siitä.

Mitä voisin tehdä asialle? Miten voin muuttua takaisin ennalleni? Syytän tästä useita naisia, koska siinä iässä olin siinä tilassa, että olisin voinut ollakkin seksuaalinen naisen kanssa, mutta kukaan ei hyväksynyt minua ja nyt he ovat pilanneet seksuaalisuuteni. Mieluummin elän loppuelämäni aseksuaalina tai tapan itseni, kuin, että olisin homo. Tämä haittaa minun arkielämää, perhe-elämää, koulunkäyntiäni, kaikkea. Kertokaa miten voisin olla hetero jälleen ja olla vapaa homoseksuaalisista haluista Lue vastaus.

Olen vuotias Panseksuaali poika ja minulla on ongelma. Käyn kristillistä koulua, jossa opettajat julistavat kuinka homous, bi-henkisyys jne. En itse ole hirveän uskonnollinen henkilö mutta pelkään muiden ihmisten, etenkin ystävieni suhtautumista suuntautumiseeni, ja myös tietenkin vanhempieni aatteita asiasta. Isäni ja äitini ovat eronneet, kun olin pieni. Äitini on suvaitsevainen henkilö mutta isästäni enkä isäpuolestani voi olla niin varma.

En halua rikkoa perhettäni yhtään enempää, mutta haluan kuitenkin olla oma itseni. Koulussa en voi kertoa edes luottohenkilöilleni, koska en uskalla ja koska olen oppinut kantapään kautta että koulussani MIKÄÄN ei pysy salaisuutena pitkään. Olen nyt myös yhdeksännellä luokalla ja olen ensi vuonna muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelija-asuntolaan. Kannattaisiko minun "tulla ulos kaapista" siellä, vai odottaa että olen täysi-ikäinen ja kertoa sitten kaikille?

Oon vuotias tyttö ja oon lesbo. Mulla on kaks "ongelmaa" ja toivon et saisin täältä jonkinlaista apua. Kerroin lesboudestani vanhemmilleni keväällä , mutta sen jälkeen he eivät ole ottaneet asiaa kertaakaan puheeksi. En ole varma johtuuko se siitä, että he ovat unohtaneet asian, että he eivät halua uskoa asiaa ja luulevat sen olleen jokin ohimenevä vaihe vai siitä että häpeävät minua.

Pitäisikö minun puhua heidän kanssaan asiasta vielä uudestaan? Joskus kun olemme kotona ja katsomme televisiota, isäni saattaa ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa kanavaa sanoen "homojen hommaa". Se loukkaa minua, mutta en uskalla sanoa hänelle mitään siitä.

Kannattaisiko minun kuitenkin ottaa asia puheeksi? Olen mies,mutta haluaisin olla nainen. Olen kärsinyt pitkään myös masennuksesta. Vaimo sanoo ettei ala naisenkanssa elämään. En tiedä miten selviän tästä tilanteesta. Pelkään jääväni yksin jos lapsetkin välillä lähtevät äidin luo. Ei ole ystäviä eikä kaverieta Lue vastaus. Olen ollut kiusattuna pitkään. Kiusaaminen on ollut sellaista tavallaan pientä mutta minulle tulee aina paha mieli. Vaihdoin siis viime keväänä koulua mutta tämä pieni kiusaaminen on silti jatkunut.

On esimerkiksi hieman pilkattu, keksitty nöyryyttäviä lempinimiä, kommentoitu ulkonäköä. Kiusaajat ovat luokkani suosituimpia poikia. Pitäisikö minun puhua äidilleni? Miten saan kiusaajat kuriin? Olen vuotias tyttö ja minulla on neljä pienempää sisarusta, joista vanhin on 15 ja nuorin 6. Olen kertonut olevani kiinnostunut myös tytöistä vanhemmilleni, mutta en sisaruksille. En ole koskaan seurustellut, joten en voi kertoa vain tuomalla tyttöystävää kylään.

Miten lapsille olisi hyvä kertoa asiasta? Minusta on alkanut tuntumaan, että olisi kuitenkin kiva saada jakaa asia heidänkin kanssaan. Olen hyväksynyt itseni panseksuaalina jo hyvin kauan aikaa sitten, mutta olen alkanut miettiä suuntautumistani uudelleen.

Pojat kiinnostavat minua romanttisesti, mutta en pysty edes kuvittelemaan seksiä heidän kanssaan. Myöskään tyttöjen kanssa en pysty menemään pussailua ja kuhertelua pidemmälle, mutta haluan kuitenkin harrastaa seksiä enemmän tyttöjen kanssa.

Eli siis pojat ja tytöt kiinnostavat molemmat romanttisessa mielessä, mutta vain tytöt kiinnostavat seksuaalisessa mielessä, eivätkä heistäkään ketkä tahansa, vaan ainoastaan ne, joihin minulla on kehittynyt tunteita ajan kuluessa.

Eli olen täysin pihalla suuntautumisestani, vaikkei se ihmistä määritäkään mitenkään. Minun on myös erittäin hankala ilmaista seksuaalinen suuntautumiseni vanhemmilleni, vaikka tiedän heidän olevan täysin seksuaalivähemmistöjen puolella.

Pelkään kuitenkin heidän reaktioitaan mahdolliseen tyttöystävään. Isä on tukenut minua jokaisessa päätöksessäni ja jopa auttanut siirtymään esimerkiksi kasvissyöjäksi, mutta silti kaapista tulo on kauhistuttava ajatus. Lisäksi pelkään, etten saa haluamaani työpaikkaa, jos olen kotikaupungissani avoimesti panseksuaali, vaikka seksuaalisen suuntautumisen pohjalta ei saisikaan syrjiä. Olen kyllä ulkona kaapista kaikille kavereilleni, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään muulle aikuiselle kuin parhaan ystäväni äidille suuntautumisestani.

En tiedä miten ottaisin asian hienovaraisesti puheeksi vanhempieni kanssa, joten olen hieman pulassa. En haluaisi muuttaa kesän jälkeen pois kotoa ilman, että vanhempani tietävät että saatan tulla käymään tyttöystävän kanssa. Ihanaa, että löysin tällaisen neuvontasivuston.

Olen vuotias tyttö ja koen olevani lesbo. Joskus nuorempana pidin myös joistain pojista, mutta tunteeni eivät koskaan olleet yhtä vahvoja kuin tyttöjä kohtaan. Fantasioin aina pelkästään naisista, katselen heitä kadulla, ja haluaisin näyttää hyvältä heidän silmissään. Haluaisin kovasti seurustella tytön kanssa, kaipaan läheisyyttä ja seksiä, välillä tuskastuttavan paljon.

Olen kuitenkin kaikessa täysin kokematon, eikä mahdollisuuksiakaan ole ollut Joskus pelkäsin, että en oikeasti olekaan lesbo, vaan tämä fantasiointi on seurausta siitä, että en tunne myöskään miehiä tai miehen kehoa, ja tunteet on helpompaa kohdistaa omaan sukupuoleeni.

Eikö tämä kuitenkin kuulosta lesboudelta? En vihaa miehiä, mutta he ovat seksuaalisessa ja romanttisessa mielessä tylsiä, vaikka osa onkin esteettisesti hyvännäköisiä. Haluankin olla lesbo, sillä naiset ovat niin ihania Suurin ongelmani on paras ystäväni, jolla on vahva kristillinen usko. Hän sanoo, ettei vihaa homoseksuaaleja ihmisinä, vaan vihaa heidän harrastamaansa syntiä, mutta myös se tuntuu pahalta.

Hän vihaa asiaa, joka on todella suuri osa minua. En meinannut kestää juttuja, joita hän jakoi somessa avioliittoäänestyksen aikoihin. Kaiken lisäksi olin vuosikaudet ihastunut, suorastaan rakastunut häneen, noin -vuotiaana. Tunnustin tunteeni vuotiaana, ja vasta tämän jälkeen ystäväni "homoviha" alkoi. Yläasteella hän oli sen kanssa paljon aggressiivisempi, mutta nyt hieman rauhoittunut.

Hänellä on jopa muitakin ei-heterokavereita. Hän on valittanut minulle, kuinka ihmiset eivät hyväksy hänen mielipiteitään, ja häntä kiusataan ja syrjitään niiden takia.

Jotkut ovat tainneet pistää välitkin poikki. En tiedä, mitä sanoa tällaiseen. En ole enää rakastunut, mutta pidän hänen seurastaan, enkä halua hylätä häntä. Kuitenkin nykyään hänen ajattelemisensa ahdistaa, ja tunnen jopa vihaa. Hän uskoo olevansa oikeassa kaikessa mitä sanoo, ja on muutenkin hiukan ylimielinen.

Kannattaako jatkaa ystävyyttä joka ahdistaa näin paljon? Pelkään, että joskus räjähdän hänelle ja huudan kaikki ajatukseni ulos. Toisaalta ystävyydessämme on paljon hyviä puolia, ja jos katkaisisin sen, menettäisin varmaan koko lapsuuden kaveriporukkani. Asun hyvin pienellä paikkakunnalla, mutta käyn lukiota isommalla.

Tiedän koulusta monta ei-heteroa, mutta itse olen ainakin osittain kaapissa. Vanhemmille olen kertonut, ja muutamalle muulle kaverille kertonut jotain. Jotenkin epämääräisesti pelkään muita lesboja, ja koen alemmuuden tunteita.

Välttelen heidän katseitaan, ja hermostun heidän seurassaan, vaikka muuten itsetuntoni on ihan hyvä. Tuntuu, että täytyisi olla erityisen itsevarma ja upea tyttö saadakseen tyttöystävän. En ole erityisen kaunis, ja olen aivan kokematon. Kun olen ihastunut, en uskalla ottaa mitään kontaktia ihastuksen kohteeseen. Olen hakemassa opiskelemaan Helsinkiin ja erääseen toiseen isoon kaupunkiin, ja toivon että voisin aloittaa "uuden elämän" siellä.

Miten voisin rohkeasti ilmaista suuntautumiseni alusta asti, ja tutustua muihin ei-heterotyttöihin? Toisaalta, haluasin olla jo nyt rehellinen kaikille kavereilleni. Kaikki tätä yhtä lukuunottamatta ovat suvaitsevaisia, joten varmaan vain panikoin turhasta. Olen tiennyt asian lähes 10 vuotta, eikä minulle itselleni ole siitä koitunut mitään kriisiä. Olen vain tiennyt, että näin asia on ja sillä siisti. Tulin kaapista läheisimmille kavereilleni viime syksyn ja tämän talven aikana.

Vastaanotto oli myönteinen, mistä minulla ei ollut epäilystäkään. Yksi heistä kiteytti asian, että sehän on vain rikkaus kun meillä on sinunkaltainen ihminen meidän kaveriporukassa. Ja tytöt sanoivat, että pitää alkaa etsiä minulle miestä. Koen, että elämäni ei ole juurikaan muuttunut kaapista tulon jälkeen.

Itselleni vaikein asia on vanhempieni suhtautuminen asiaan, ja kuinka homoudesta vieläkin puhutaan yhteiskunnassa. Olen kotoisin maaseudulta, mutta asun nyt yksin suuremmassa kaupungissa opiskelujen perässä. Olen saanut konservatiivisen kristillisen kasvatuksen, ja meillä kotona kaikki seksuaalisuuteen liittyvä oli tabu, niin hetero- kuin homoseksuaalisuuteenkin. Jälkimmäisestä on kuitenkin tullut vanhemmilleni punainen vaate. Olen saanut kuulla vuosien mittaan, kuinka olen iljetys ja kuinka vääriä minun tunteeni ovat.

Isäni kerran totesi, että jos tuo homoudesta vauhkoaminen ei lopu mediassa, niin hänen pitää lähteä kaupungille heilumaan haulikon kanssa. Tämmöisen kanssa olen siis elänyt läpi nuoruuteni, ja se on aiheuttanut minulle myös masennusta. Olen miettinyt sitä, että muuttaisiko asiaa se, jos he tietäisivät oman poikansa olevan homo. Mutta vaikka muuttaisikin, niin voinko enää antaa heille anteeksi sitä, mitä he ovat sanoneet.

Mikäli he väittäisivät, että homouteni on heille ok, en voi uskoa, että he olisivat vilpittömiä asian suhteen. Ei se vuosia jatkunut viha ja halveksunta voi vain kadota sormia napsauttamalla. Muutenkin välit vanhempiin ovat kylmät, joten uskon, että tämä saattaisi olla se asia, joka katkaisee kamelin selän.

Olen varautunut jo henkisesti siihen, että he eivät tule ikinä hyväksymään asiaa tai esimerkiksi sitä, jos joskus löydän rinnalleni jonkun.

Mutta parhaillaan en koe, että minun olisi aiheutettava itselleni lisästressiä asian kertomisella. On vain pidettävä mölyt mahassa. Seurasin syksyllä käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista aktiivisesti. En muista, että olisin ollut ikinä järkyttynyt mistään vastaavanlaisesta julkisesta keskustelusta.

Kuinka homoja verrataan eläimiinsekaantujiin ja pedofiileihin. Eivätkä asiaa auttaneet vanhemmiltani saadut lakialoitteen kirvoittamat samankaltaiset kommentit.

Tekisi vain mieli sanoa, että puhut juuri minusta, että kerro vain lisää. Haluaisin uskoa, että avioliittolain hyväksyminen vähitellen muuttaisi yhteiskuntaa suvaitsevaisempaan suuntaan. Pääkaupunkiseudulta on helppoa huudella, että kyllähän ne asiat paranevat ja että kyllähän homot ovat jo nykyisin tasa-arvoisia yhteiskunnan jäseniä. Maaseudun kasvattina voin sanoa, että asia ei kuitenkaan päde suurimpaan osaan Suomea.

Tämän vuoksi olen skeptinen uskomaan yhtä nopeaan yhteiskunnan muutokseen, jota homoaktiivit ennustavat. Aika kurjaa kun kaikki ihmiset luokitellaan johonkin seksistä hullantuvaan joukkoon. Rehellinen transnainen ei voi kulkea rauhassa kadulla pelätessään homovihaajien väkivaltaa.

Automaattisesti luokitellaan olevan miehistä kiinnostuneeksi. Setankin asenne on että miestä ollaan vailla kun eletään yksinään. Joku homomies tässä vielä ihmetteli sitä ettei miehet kiinnosta. Sitähän varten tässä tietysti pukeutuu mekkoon. Pukeutumenkin pitää olla harmaata ja kadulla varoa jokaista vastaantulevaa miestä. Kaikki ne homomiehet ja lepakot saavat kulkea rauhassa ja me yksin kantaa yhteiskunnan viha. Tää pallo on teidän paratiisi Lue vastaus. Oon kuusitoistavuotias, Uudellamaalla asuva nuori.

On ollut koulukiusaamista, ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa, läheisiä ihmisiä on poistunut mun elämästäni, äskettäin diagnosoitiin keskittymisvaikeus, eikä lista pääty tähän. Välillä tuntuu, etten enää jaksa. Kaipaan jonkinlaista neuvoa tai opastusta parissa asiassa, joissa en saa tukea muualta. Mä olen virallisesti ja biologisesti nainen ja tyttönä mua on aina kasvatettu. Tunnen kuitenkin oloni epämukavaksi, kun joku sanoo mua tytöksi. Mun nimi ei aina tunnu omalta tai sopivalta.

Naiseus on ehdottomasti lakannut olemasta itsestäänselvyys. Mä en oo ihan varma milloin tämä alkoi. Mulla on ehkä aina ollut sellainen tunne, ettei kaikki oo ihan oikein.

En tunne kumpaakaan sukupuolta omakseni, tai kummankin yhtä aikaa, tai sitten jotain ihan muuta. Mä en enää tiedä. Joinain päivinä on hauskaa laittaa meikkiä ja koruja ja korkokengät, joskus haluan pukeutua miesten huppariin ja kurvit litistäviin urheilurintsikoihin, joskus taas parhaalta tuntuu pitää väljää neulepaitaa, josta ei ota selvää kummalle sukupuolelle se on tarkoitettu.

Mä oon pitkään ajatellut, että toisinaan en vain jaksa panostaa ulkonäköön niin paljon. Eikä se rajoitu pelkkiin vaatteisiin, vaan tuntuu että myös mun tapa ajatella ja katsoa maailmaa jotenkin muuttuu näiden päivien välillä. Musta myös tuntuisi paremmalta, jos mua kohdeltaisiin poikana silloin kuin haluan, tyttönä kun haluan ja jonain muuna kun niin haluan.

Mulla on tosi huono itsetunto. Mä en voi lakata ajattelemasta, että mun kaikki ongelmat on keksittyjä tai johtuvat siitä että mä olen jotenkin huono ihminen.

Tai että mä vaan teeskentelen ongelmaista saadakseni huomiota. Mä en voi uskoa olevani oikeasti joku transgender tai transvestiitti tai genderfluid tai jotain, vaan sen täytyy olla jotain huomionkipeyttä taas, tai tekosyy sääliä itseäni. Musta tuntuu, ettei mulla ole edes oikeutta olla mitään muuta kuin cis. Oon pyöritellyt näitä asioita päässäni aika pitkään, etsinyt netistä tietoa ja muiden ihmisten kertomuksia itsensä etsimisestä ja löytämisestä, mutten ole saanut siitä paljoakaan irti.

Mä joskus ala-asteella huomasin ihastuvani ennemmin tyttöihin kuin poikiin. Vaihdoin käsitykseni seksuaalisesta suuntautumisestani heterosta biksi. Muutama vuosi myöhemmin tajusin, etten välitä miehistä romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä juuri lainkaan. Sitten ihastuin erääseen tuntemaani transpoikaan.

Nykyään koen, että voin naisten lisäksi tuntea vetoa eri tavoin sukupuoltaan ilmaiseviin henkilöihin, tai ehkä toisin sanottuna joihinkin ihmisiin, jotka eivät ole cis-sukupuolisia. En tiedä onko mitään sanaa tai ytimekästä tapaa ilmaista nämä tunteet, eikä kai välttämättä ole mielekästä väkisin laittaa nimilappua kaikelle. Mä tiedän, että jos mä annan itseni ajatella vapaasti, ihastua kehen sitten ihastunkin, käyttäytyä ja pukeutua niin kuin parhaalta tuntuu, se tekee musta ehjemmän ja vahvemman ihmisen.

En kuitenkaan uskalla tehdä niin avoimesti, enkä aina edes oman pääni sisällä. Oon ollut aina kaapissa, enkä näe sieltä mitään tietä ulos — käsitysteni muuttuminen koko ajan, se, ettei mulla ole mitään kunnollista kaiken kattavaa nimeä tunteilleni ja yleisemmin omista tunteista puhumisen vaikeus tekevät kaikesta ulostulosta mahdotonta.

En näe ulostuloa itsessään mitenkään tarpeellisena eikä mulla ole mikään kiire kaapista ulos, mutta jos pysyn siellä, en voi puhua näistä murheista kenenkään kanssa enkä saada läheisimpiäni ymmärtämään millainen oikeasti olen.

Se on valtava kynnys jota en uskalla ylittää. Mä oon tavannut säännöllisesti koulupsykologia, mutta en pysty puhumaan näistä asioista hänen kanssaan. Perheellekään en oikein uskalla kertoa, tai kavereille. En kuitenkaan haluaisi olla yksin näiden tunteideni ja epävarmuuteni kanssa. En tiedä, mikä olen. En uskalla puhua asioistani muille.

En uskalla olla oma itseni. Olen siis vuotias mies, hetero ja asun yksin. Minulla on ollut mielessä viime aikoina todella paljon seksuaalisuuteen liittyviä asioita, jotka ovat vaivanneet minua pitkään, osin hankalan menneisyyteni takia.

En tiedä, onko tämä minulle oikea paikka kirjoittaa vai onko tämä vain seksuaalivähemmistöille suunnattu sivusto, mutta kysyn kuitenkin.

Ohjatkaa sitten toiseen paikkaan jos on tarpeen. Peruskoulussa olin jatkuvan koulukiusaamisen kohteena ja se jätti jonkinasteiset henkiset arvet.

Kiusaaminen johtui varmaan poikkeavasta puhetyylistäni, herkkätunteisuudesta ja muusta porukasta erottautumisesta. Minulla todettiin lapsena dysfasia, joka vaikeutti puheen tuottamista ja ymmärtämistä.

Nykyään nuo ongelmat eivät enää tuossa suhteessa vaikuta elämääni, mutta siihen usein liittyvät sivuoireet - herkkätunteisuus, keskittymis- ja muistiongelmat, motorinen kömpelyys - vaivaavat ajoittain edelleen tai ainakin jään jatkuvasti miettimään, miten paljon ne johtuvat dysfasiasta.

Saattavat jossain määrin toki olla stressistäkin johtuvaisia. Joka tapauksessa, se lienee jättänyt minuun jäytävän epävarmuuden ja epäilyksen siitä, kelpaanko muille. Se näkynee minussa myös seksuaalisuuden puolella. Yläasteelta alkaen olen sairastanut masennusta - milloin voimakkaammin, milloin lievempänä.

Johtui osittain koulukiusaamisesta, osittain siitä että minulla oli - jo silloin - tosi hiljaista naisrintamalla. Kaikilla muilla tuntui olevan kokemusta ja parisuhteita silloin.

Ystäviäkään ei juuri ollut. Meni jonkin aikaa, yritin suorittaa armeijan mutta se keskeytyi psyykkisistä syistä. Sain sen jälkeen kutsukirjeen kansanopistoon, jonne menin koska minulla ei ollut oikein muutakaan suuntaa. Tuolla suunta muuttui aika äkkiä.

Asiat tuntuivat yhtäkkiä menevän aivan loistavasti. Jopa paljon haikailemissani seurustelukuvioissa alkoi tapahtua: Pääosin se oli hienoa aikaa, mutta siinäkin tuli ongelmia. Ensinnäkin uskonelämäni tuotti hämmennystä. Tämän ensimmäisen kanssa se oli sekä siunaus että kirous. Tutustuin häneen kaveriporukalla yökerhoon mentäessä. Hänen ystävättärensä tuli puhumaan minulle ja kysyi, olisinko jutellut hänen ystävänsä kanssa. Menin ja aloin jutella. Huomasin heti, että hän on aika pahassa humalassa, mutta ajattelin että katsotaan mitä tästä tulee.

Juttelimme aikamme, sitten hän alkoi suudella ja hyväillä minua. Se tuntui kieltämättä hyvältä, mutta tuntui tapahtuvan ehkä turhan äkkiä. Hän ehdotti hyvin pian sen jälkeen sänkyyn menemistä. Kieltäydyin, koska en ollut tuntenut häntä ennen lainkaan ja toisaalta ajattelin silloin yksiselitteisesti etten mene sänkyyn naisen kanssa ennen avioliittoa, uskonnollisista syistä.

Sovimme kuitenkin tapaamisesta myöhemmin. Olin hämilläni, sillä 21 vuoden hiljaiselon jälkeen alkoi yhtäkkiä tapahtua rytinällä. Eikä asiaa helpottanut myöskään se, että tämä toinenkin nainen alkoi hiljalleen osoittaa kiinnostusta minua kohtaan. Menin lyhytaikaisen tuttavuuden kanssa yhdessä treffeille, menivät muuten mukavasti mutta hän puhui tosi omituisesti. Ensin hän saattoi puhua aivan niitä näitä ja yhtäkkiä tärskäyttää, miten hän tykkää harrastaa seksiä julkisten paikkojen vessoissa.

Sain hänen puheistaan käsityksen, että hän oli kyltymätön nymfomaani, ja että hänen edellinen suhteensa oli kariutunut juuri seksielämän ongelmiin. Vein hänet kotiin ja näytti siltä että jatkaisimme taas hyvissä merkeissä yhdessä, mutta sitten hän alkoi taas hyväillä minua ja olisi ilmeisesti halunnut harrastaa seksiä.

Kun kieltäydyin ja selitin miksi en halunnut vielä, hän torjui minut. Se teki sillä hetkellä todella kipeää. Jälkikäteen olen tosin ymmärtänyt, että olisin todennäköisesti satuttanut itseäni ja ehkä häntäkin todella pahasti, jos olisin lähtenyt siihen mukaan. En ole enää halunnut ottaa häneen yhteyttä sen jälkeen, kun seuraavana päivänä sovimme jättävämme homman siihen. Melko pian sen jälkeen toinen tyttö, tämä jonka kanssa minulla on ollut tähänastisen elämäni ainoa vakava parisuhde, alkoi lähestyä minua enemmän ja enemmän.

Aluksi en tiennyt miten suhtautuisin häneen, mutta pohdittuani asiaa itsekseni ja välillä kavereiden kanssa päätin antaa hänelle mahdollisuuden. Ja ennen kuin tajusinkaan, olin korviani myöten rakastunut. Se oli ihanaa aikaa, mutta siinäkin oli ristiriitoja. Huomasin ennen pitkää myös seksuaalisten tunteideni heräävän, mutten osannut muodostaa niihin itselleni selkeä suhtautumistapaa.

Toisaalta olisin halunnut hänen kanssaan sänkyyn ja ehkä aiemman perusteella pelkäsin torjutuksi tulemista jos sanoisin etten halua vielä seksiä, toisaalta taas pelkäsin painostavani sekä halventavani häntä ja toimivani uskoni vastaisesti. Myöhemmin samana syksynä päädyimme kahdestaan risteilylle.

Se oli minulle hyvin kaksijakoinen ja pelottava ajatus etukäteen: Risteily-yö tuli ja menimme hyttiin. Pikkuhiljaa tilanne eteni hieronnasta seksiin, tai sen yrittämiseen. En tohtinut kieltäytyä vaikka epäröin, ja olin tästä kaikesta sekä itse tilanteesta niin hermona etten pystynyt siihen. Jätimme sen sikseen ja minua kadutti ja ahdisti: Suhde kuitenkin jatkui muutaman vuoden tämän jälkeenkin.

Toisaalta suhteessa ei ollut käytännössä yhtään seksiä. Jo asiasta puhuminenkin tuntui minusta vaikealta, vaikka himoni olivat kovat. Kaksi kertaa olimme aikeissa kokeilla uudelleen, mutta toisella kertaa hän sanoi kärsivänsä päänsärystä ja toisella taas käsittelin häntä ilmeisesti innokkuudessani liian kovakouraisesti, koska hän pyysi lopettamaan aika pian sen jälkeen kun häntä olin alkanut kosketella.

Vaikka seksittömyys painoi mieltä, tunsin silti niin suurta rakkautta tätä ihmistä kohtaan etten halunnut päästää irti hänestä. Ajattelin, että ennemmin sitten vaikka elän selibaatissa jos saan pitää hänet rinnallani. Olisi ollut mielestäni ylimielistä ja itsekästä jättää toinen vain seksin takia. Kun melkein kolme vuotta oli tullut täyteen, todellisuus jysähti päin naamaa oikein kunnolla.

Hän sanoi haluavansa jutella, ja kertoi sitten minulle, että on tajunnut olevansa lesbo. Se oli ehkä tähänastisen elämäni pahin järkytys ja surun aiheuttaja. En vielä tähänkään päivään mennessä tiedä varmaksi, puhuiko hän totta vai ei. Vaikka tavallaan koen päässeeni asiasta jo yli - en enää esimerkiksi ajattele asiaa enää päivittäin - , minulle tulee silti edelleen tilanteita, joissa saatan jäädä kiusaamaan itseäni menneisyydellä ja saatan joskus edelleen sitä itkeäkin.

Tämä siitä huolimatta, että suhteen katkeamisesta on kulunut jo kuusi tai seitsemän vuotta. Aikamme tapasimme toisiamme ystävinä sen jälkeenkin, mutta jossakin vaiheessa yhteydenpito lakkasi kokonaan.

En ole uskaltanut yrittää ottaa häneen uudelleen yhteyttä, koska pelkään että se avaisi vanhoja haavoja liikaa. Vaikeimmissa vaiheissa olin jopa alkoholisoitua, kun yritin hukuttaa sydänsurujani pulloon. Sen jälkeen olen yrittänyt silloin tällöin lähestyä muita naisia, mutta heikoin tuloksin.

Yökerhoissa menen aina "kipsiin", kun yritän jututtaa naisia, ja jos pääsenkin juttelemaan heidän kanssaan niin he ennen pitkää lähtevät pois, tai antavat väärän puhelinnumeron enkä enää tavoita heitä. Internetissä olen yrittänyt myös tutustua naisiin, mutta treffi-ilmoitukseeni ei ole tullut pitkään aikaan mitään vastauksia. Chateissa minulle on annettu vääriä sähköpostiosoitteita, jätetty tulematta tapaamisiin joista ollaan siellä sovittu, tai viimeistään ensimmäisen tapaamisen jälkeen minulle on sanottu ettei tästä seurustelua tule.

Kerran olen käynyt sokkotreffeilläkin, se vaikutti aluksi lupaavalta mutta sitten hän sanoi kiinnostuksensa loppuneen ja vaikka ystäviä olemmekin edelleen niin hän ei ilmeisesti ole kiinnostunut minusta parisuhdekandidaattina. Noilla tapaamisilla ja keskusteluilla en ole mielestäni ollut mitenkään töykeä tai törkeä, en ole esimerkiksi suoraan ehdotellut seksiä tai kommentoinut heidän ulkonäköään esineellistävästä. Päinvastoin olen ollut ennemmin ehkä liiankin varovainen. Toisaalta yksinäisyys turhauttaa sen takia, että haluaisin jakaa jonkun kanssa romanttisia tunteita ja ajatuksia, toisaalta valehtelisin myös jos väittäisin ettei minun tee mieli seksiä.

Itsetyydytys vie fyysisen pakotuksen joksikin aikaa pois, mutta sen jälkeen tulee usein tunne emotionaalisen yhteyden ja toisen läsnäolon puutteesta, joka ahdistaa. En toisaalta koe irtosuhteita tai pornoakaan ratkaisuksi, sillä koen ne uskonnollisen moraalini vastaisiksi ja haluaisin seksiinkin myös henkistä sisältöä.

Minulla on myös itsetunnon kanssa ongelmia. Häpeän sitä, että olen ikääni nähden todella kokematon, en esimerkiksi ole kertaakaan ollut onnistuneesti yhdynnässä ja minulla on tosiaan ollut vain yksi oikea parisuhde. Olen myös ylipainoinen, häpeilen voimakkaasti jos esim. Nämä asiat ovat vaivanneet minua jo pitkään, mutta tuntuu siltä etten pääse niistä millään eroon.

En toisaalta koe myöskään tulleeni uskonnollisesti liian tiukan kasvatuksen kohteeksi, vanhempani ovat olleet erittäin hyväksyväisiä eivätkä edes kovin uskonnollisia ja seurakunnankin toiminta on tuntunut olevan hyväntahtoista ja hyväksyvää vaikka esimerkiksi esiaviollista seksiä on pidetty syntinä. Korostettu on kuitenkin sitäkin että synnitkin saa anteeksi. Yritin päästä seksuaaliterapeutin tai seksologin puheille, mutta minut ohjattiin lähinnä tavallisen psykiatrian piiriin sikäli hyvä juttu, että minulla on toki muitakin ongelmia, mutta toisaalta mietin keskitytäänkö siellä riittävästi juuri näihin ongelmiini.

Millä saisin itsetuntoani kuntoon, millä voisin luottaa siihen että minut hyväksyttäisiin omituisuuksineni myös seksuaalisessa mielessä, mistä voisin löytää parisuhteen?

Niin monta hämmentävää ja vaikeaa kysymystä. Pyydän myös anteeksi jos oli turhan pitkää tekstiä, mutta tuli sellainen olo että piti jonnekin tilittää Lue vastaus. Olen 13v poika kohta 14 ja tunnen olevani homo. En koe syytä tulla kaapista ulos, koska ei heteroillakaan ole siihen mitään erikoista tarvetta. Toisaalta haluisin keskustella asiasta jonkun kanssa.

Haluaisin olla kotona avoimesti homo, että pystyisin olemaan avoimempi. Pari kertaa on kaverien ja perheen keskuudessa on lipsahtanut tällasta et "ei hemmetti ku on muute hyvännäköinen jätkä". Näistä kommenteistani on sitte tentattu ja olen joutunut selittelemään jotain valheita koska en uskalla kertoa homoudestani, koska jatkuvasti päähäni tulee ajatus "olenko liian nuori tulemaan kaapitsa ulos" mutta sitten mietin että ei heteroksi tarvitse mitään "julistautua" koulussa ihmettä on myös herättänyt kun olen puolustanut jatkuvasti homoksi ja transuksi haukuttua poikaa.

Pelkään vain että minua alettaisiin kiusaamaan koulussa jos puhuisin homoudestani. Haluaisin myös tutustua muutamin mukavalta vaikuttaviin tyttöihin ihan vaan kaverina mutta heti syntyy oletus että on tyttöystävä hakusessa.

Toivon että tähän viestiin vastattaisiin ja kiitän jos luette tämän viestin. Olen vuotta hipova nainen, joka ei koskaan ole tuntenut sydämessään eritteliviä osioita sen suhteen, että kumpaan sukupuoleen rakastuu. Olen elänyt nyt muutaman vuoden miehen kanssa ja olemme kihlautuneet. Olemme menossa naimisiin lähi vuosina. Minua painaa eräs asia; se että koska olen kihloissa miehen kanssa, saa osan läheisistäni sivuuttamaan sen asian, että olen edelleen ihan yhtä bi-seksuaali kuin ennen nykyistä miestäni.

Usein jopa tuntuu, että osa läheisistäni ei ole koskaan edes sisäistänyt asiaa todeksi sen takia, että en ole koskaan ole ollut parisuhteessa asti naisen kanssa. Minua loukkaa sanonnat esim.

Nyt kun tasa-arvoinen avioliittolaki on ajankohtainen kysymys, näen itseni ja oman perheeni kriisin kynnyksellä. Tiedän että ainakin toinen vanhemmistani ei kannata lakialoitetta ja että homoudessa ei ole mitään mitä veljeni hyväksyisi. On ollut vaikeaa katsoa veljeni kannanottoja somessa, missä hän tekee varsin selväksi kantansa tasa-arvoista avioliittolakia kohtaan, ja yleensäkin "vapaata rakkautta" kohtaan.

Koen tukehtuvani suruun kaiken tämän keskellä. Olen aikaisemmin pystynyt jollain tasolla ohittamaan sen seikan, että veljeni ei koskaan ole hyväksynyt minua täysin ihmisenä. Hänen julkaisunsa somessa loukkaavat sisintäni suuresti ja koen olevani elämäni vaikeimmassa tilanteessa.

Osa minusta sanoo, että en pysty enää olemaan tekemissä veljeni kanssa, koska hän ei hyväksy minua ihmisenä niinkuin pitäisi. Osa minusta sanoo, että täytyisi yrittää jaksaa löytää keino, että ei tarvitse erottaa omaa perhettä itsestään.

Koen olevani enemmän hukassa kuin koskaan tämän asian tiimoilta. Oma minuuteni sekä periaatteni taistelevat oman perheeni kanssa. Tämä tarkoittaa kai vain sitä, että vaikka yksiavioisuus miellyttää molempia sukupuolia se miellyttää jonkin verran enemmän naisia useampia ja voimakkaammin. Mutta nyt täytyy lähteä tekemään patiota kesämaille vaimo haluaa, minulle ruohikko kelpaisi hyvin , joten vastaan kysymyksiin vasta myöhemmin. Henry Laasanen mustamaalaa ja häpäisee miehet tyhmillä kirjoituksillaan.

Mitähän roskakirjoja tämä Laasanen mahtaakaan siteerata? En kumpikaan, en sitten mistään hinnasta. Suosittelen katsomaan seuraavan puolituntisen ohjelman ja kuuntelemaan, mitä esimerkiksi afrikkalaiset miehet ajattelevat naisista ja mitä feministit miehistä. Tomi Täysin totta mitä kirjoitat. Ja kyllä miesten yhteistyökyvykkyys alkaa siinä vaiheessa evolvoitumaan, kun joku yrittää perustaa haaremia.

Ja jos ei oman heimon haareminperustajan kimppuun käydä, niin sitten naapuriheimon. Tietenkin muita miehiä ei kiinnosta puolustaa muiden naisia, joten turpaanhan siinä tulee.

Sitäpaitsi haaremin perustaminen on vaikeata, kun ei niitä naisia ja lapsia pysty yksi mies ruokkimaan vaikka olisi heimopäällikkö, kun verotusta ei ole vielä keksitty. Niinpä naiset on enemmän tai vähemmän pakko alkaa jakamaan tasan niin kauan, kun yhteiskunta ei ole niin voimakas, että eliitti voi pitää systeemin avulla naisettomat miehet kurissa.

Henryltä hyvä prinssi tarina, loppu blokaus oli tylsää jankkausta miesten streotyyppisestä fantasiasta. Ihmislauma kyläyhteisö olisi turvallisempi. Ja mitä tulee yksiavioon vs. Jaa jaa,mutta mistä se tiedetään? Henry perustelee kirjoituksensa hyvin ja perustaa tuloksensa myös aiempaan tieteelliseen tutkimukseen aiheesta. Jos todellisuuteen kurkistaminen tekee noin kipeää olisi sinun ehkä hyvä työntää pääsi takaisin pensaaseen. Tai sitten voi elää pilvilinnoissa uskoa kaiken maailman satuihin romantiikasta ym.

Tieto tuottaa ehkä tuskaa mutta lopulta se vapauttaa Olisi mielenkiintoista vertailun vuoksi saada jotain lukuja parisuhteessa olemattomien homojen partnerimääristä samoin kuin tieto vastaajien iän keskiarvosta, koska nuoremmilla ei ole vielä ehtinyt olla niin paljon hoitoja. Tosin tällaiset luvut riippunevat jopa lähteestä. Täällä joku lähde, mutta tietenkään ei kannattaisi nojautua vain yhteen lähteeseen, kun eri aikoina, eri paikoissa yms voi saada hyvinkin erilaisia lukuja:.

Siitähän oli hiljattain tutkimusuutinen, joka jostain syystä painettiin pienellä ja katosi saman tien. Jos asiat olisi niin pinnallisia kuin välitön eläimen vietti antaisi olettaa, mitään sellaista instituutiota kuin avioliitto ei olisi syntynyt alun alkaenkaan.

Näissä on syvempi aspekti, mikä eroaa ulkopuolisen tarkkailemasta pinnallisesta aspektista kuin oksa veden päällä ja vesi pinnan alla. Oksaa katsomalla ei voi mitata veden määrää, eikä syvyyttä. Täytyy kuitenkin sanoa, että pinnallisessa avioliiton ideassa asiat on juuri noin kuin Laasanen sanoo.

Haluaako ihmiset unohtaa syvemmät kerrokset on kokonaan toinen asia. Ongelmana noissa homojen seksiluvuissa, joita helpolla netistä löytyy, tuppaa olemaan se, että hyvin usein ne vaikuttavat olevan saitilla, jonka objektiivisuuteen ei voi luottaa. Erityisesti tämä tuntuu koskevan ideologisesti homoutta vastustavien kristillisten saittien ongelma, jotka ilmeisesti poimivat lukuja hyvin tarkoitushakuisesti ja vääristelevästi, kuten tämä:.

The average number of sexual partners in a lifetime for a heterosexual is four, but for a homosexual it is fifty. The vast Sex in America survey published by the University of Chicago found monogamy among heterosexuals to be 83 percent but less than 2 percent for homosexuals.

Minä taas muistelen lukeneeni monista tutkimuksista, joissa heteroilla kummallakin sukupuolella puolisoa pettäneitä olisi noin 40 prosenttia. Poimimalla yksittäisistä tutkimuksista lukuja - ja etenkin poimimalla tarkoitushakuisesti eri ryhmien lukuja eri tutkimuksista - voi saada hyvinkin vinoutuneita ja propagandatarkoitukseensa sopivia lukuja. Avioliitosta puhuttaessa kannattaa muistaa, että romanttinen avioliitto on suhteellisen tuore ilmiö. Tämä sukujen välisen sopimuksen ja järjestettyjen avioliittojen luonne kävi muuten hyvin ilmi tässä Ruotsinkin tuoreessa kuninkaallisessa parituksessa.

Ruotsin lain mukaanhan käsittääkseni tarvitaan kuninkaan lupa, jotta prinsessa voi avioitua - millä on ollut tarkoitus estää kenen hyvänsä kanssa avioituminen, jos prinsessa ei itse tajua valita oikein. Sivuilla on muun muassa nähtävillä kuvat kruununprinsessa Victoriasta ja burkaan verhotusta naisesta.

Kuvaa katsoneiden kommenteissa arvioidaan, että prinsessa on kahdesta naisesta vähiten vapaa. Ruotsin perustuslain mukaan kruununperijä ei voi avioitua ilman isänsä eli kuninkaan sekä hallituksen lupaa.

Miten tuleekaan mieleen kaiken maailman eläinten soidinmenot näitä kai vastaisi nykyään esimerkiksi maaseudulla harrastettava pilluralli torin ympäri tai se kuinka monilla linnuilla naaras valitsee urokseen osaltaan sen perusteella kuinka hienon pesän uros on rakentanut:. Avioituneet miehet voivat olla ja ovatkin! Vakaaseen parisuhteeseen päätyneet miehet ovat keskimäärin varmasti monilla mittareilla mitattuna elintavoiltaan sellaisia, että se tuottaa pitemmän elämän.

Henkilökohtaisesti minä olisin ilman epäilystäkään Jonas. Danielin paikalle en olisi koskaan edes suostunut. Tai siis häntä toimivana esimerkkinä käyttäen siis Daniel. Daniel sai prinsessan ja puoli valtakuntaa, mutta ei ole sidottu yhteen seksipartneriin, jos vain seuraa Kaarle Kustaan esimerkkiä. Esittämäsi Jonas Daniel-vertailuhan oli teoreettinen, siis että mies sitoutuu loppuelämäksi vaimooonsa seksiasioissa. Käytäntöhän on aivan toista ja se pitäisi ottaa myös huomioon. Ruotsissa Kaarle Kustaa käy säännöllisesti seksimatkoilla ulkomailla, jonka asian jopa ruotsalaiset iltapäivälehdet ovat paljastaneet ja se on ruotsalaisille julkinen salaisuus.

Onpahan asiasta kirjoittaneet myös suomalalaisetkin iltapäivälehdet muutama vuosi sitten. Perinteiset herrashuvit on lähellä mieltä: Metsästys, kalastus, sikarit, viski, nopeat autot, mittatilauspuvut. Nämä lie prissille soveliata ajankäyttö muotoja? Miinuksena tietenkin pakolliset edustushommat, median hampaissa olo. Nykyisin yksiavioisuus ei tuota ongelmia valitettavasti , mutta prinssin vientiä voi vain kuvitella. Danielin täytyy olla poikkeukselinen mies. Hän on hengannut prinsessansa kanssa jo kahdeksan vuotta ja taatusti tietää, millaiseen kultaiseen häkkiin on joutunut.

Vaatii lujaa luontoa vain katsella häkin ristikoiden lomasta kaunotarlaumaa, joka odottaa häntä paita hampaissa päivin ja öin, kotona ja puutarhassa.

Itse olisin Jonas tuhannesti mieluummin kuin Daniel. Jonasin pettämiskohun jälkeen Facebookiin ilmestyi ryhmä jonka nimi oli suurin piirtein: Minä en olisi pettänyt Madeleinea. Vielä parempi otsikko olisi saattanut olla, jos olette Hymyn tuoreimman numeron kannen nähneet: Ruotsia pyörittää nykyisin lauma sen oloisia ja näköisiä tyyppejä, että enpä haluaisi päästä samaan lehtikuvaan.

Ei hän häpäise miehiä, vaan toteaa mm. Aukottomassa yksiavioisessa suhteessa tällaista ei tietenkään tapahdu, mutta se ei sitä muuksi muuta, että varatuilla miehilläkin on olemassa kiinnostus vapaisiin naisiin, jota puretaan mm.

Ilman Miami Viceä ja Kettua moni perheenisä olisi tullut hulluksi. Eikös ainakin eräissä Afrikan maissa mies voi lain mukaan ottaa niin monta vaimoa, että nämä pystyvät elättämään hänet Saati naimaan kenenkään luokse iltasella jne.

Victor Dorca "Pahkalle tiedoksi: Tuollaisiin lukuihin päästään tietenkin kun lasketaan uusperheet mukaan, mutta silloinhan puhutaan jo ihan eri asiasta. Hyvä kirjoitus jälleen kerran. Luulempa, että osalla menee taas ylihilseen, kun tarkastellaan keskimääräisyyksiä ja ilmiöitä ja niiden suhteita yksilöjen sijaan, kuten tieteessä on yleensä tapana Mielenkiintoinen kysymyshän on, kuinka paljon tuon taustalla "vaanivan" biologisen "vietin" vaikutuksen alaisena ihmiset ovat.

Eli paljonko he tietoisesti pystyvät valitsemaan ristiriitaisten kysymysten välillä ja kuinka paljon sosialisaatio vaikuttaa biologisiin vietteihin esim.

Isot häät ja naimisiinmenohan on monien naisten fantasia, monesti maksumieheksi joutuu mies, telkkaristahan on tullut tämä hullut morsiammet ohjelma missä naiset skitsoilee ja riehuu kuin psykopaatit, välillä käy ihan aidosti niitä miehiä sääliksi ketä joutuu noiden naisten kanssa elämään. Tosielämä ja fantasia ovat kaksi eri asiaa ja en tiedä erottaako jotkut naiset nämä toisistaan.

Tiiviin suhteen perusajatuskuviohan on luoda turvaa ja kiinteyttä, mutta aika vähän ajatuksella on tekemistä tosiasioiden kanssa, koska turva ja kiinteys on mahdollista saavuttaa muutenkin. Avioliitolla ja vapaan seksin kiellolla turvataankin usein ihmissuhteita, jotka eivät ole muutoin kestäviä. Taustalla on menettämisen pelko, ja huonommuudentunne jota peitellään uskoutumisella. Sitoutumisella halutaan saada aikaan kateutta ja tappaa sitä pelkoa, että toinen jättää.

Tulevaisuuden yhteiskunnassa ei ole väliä sillä onko joku henkilö varattu tai asuuko hän toisen henkilön kanssa. Seksin harrastaminen on helpompaa, kun ei ole rasittavia infantiileja suhdekuvioita häiritsemässä biologisten ja ylevien tarpeiden toteuttamista. Miksi te miehet ette olisi vapaita? Miksi te aina pyöritte sen yhden asian ympärillä?

Luulisi tuon käyvän yksitoikkoiseksi tutkijallekin. Siihen tutkimustulokseen että mies elää avioliitossa kauemmin kuin poikamies voi olla syynä myös että vaimo pitää miehen kurissa. Tunnen aviomiehiä jotka ilman vaimon kuria olisivat alkoholin suurkuluttajia, ja ruoka olisi HK sininen ja kalja.

Mutta tutkimustulos tulkitaan että aviossa olevat ovat onnellisempia. Monien naisten ongelmat tulee siinä kun he kuvittelevat, että miehet ja naiset ovat mukamas samanlaisia jo myöntämällä tämän tosisasian että olemme erilaisia niin pääsisimme pikkuhiljaa eteenpäin yrittäessämme ymmärtää toinen toisiamme. Feminisimissä olemme jo pitkään olleet siinä tilanteessa, että miehiä ei ketään halua edes ymmärtää eikä meidän kanssa kovinkaan moni ole kiinnostunut keskustelemaan, olemme vain pikkuhiljaa vaipuneet sellaiseen olotilaan jossa miehet ovat unohtuneet tasa-arvo keskustelusta kokonaan.

Miehen elinikää nostaa ylipäätään se tekijä, että saa olla naisen kanssa suhteessa moni ei saa edes koskea naisiin. Ei avioliitto mitään lisäarvoa tuo mihinkään, hyvässä ja toimivassa avoimessa suhteessa mies elää vielä pidempään, kuin avioliitossa. Siis ilman naista mies rupeaa taatusti hölmöilemään ja toisekseen ei se nainen kaikkia huonoja riippuvaisuuksia poista. Pitäisi tutkia johtuuko se aviosta vai siitä, että mies saa olla ylipäätään naisen kanssa.

Keskivertomiehelle ei ole niin sanottua, että jos akka jättää niin mitä sen jälkeen. Eiköhän suuri osa sukupuolisista ongelmista juonnu päinvastoin siitä, kun kuvittelemme olevamme liian erilaisia toisillemme. Toki myös eroavaisuuksien ymmärtämisessä on parantamisen varaa. Jokuhan täällä osuvasti jo kirjoittelikin että tälläinenkin on naisten aliarvioimista ja väheksymistä pahimmillaan kun oletetaan että heitä pitää jatkuvasti puolustaa, eivätkä he osaa edes pitää omia puoliaan missään asiassa.

Naisille tämä aihe on arka senkin takia, että he ovat usein seksuaalisesti jälkeen jääneitä ja siveyskoodattuja. Miehet haluaisivat päästä itseensä kohdistuvasta rooliodotuksesta ja saada vapaampaa seksiä, mutta sivistys on naisten siveyskoodien määrittelemä, eikä hyväksy ajatusta. Tuohon suuntaan olen ainakin itse kirjoittanut.

Naisten herrasmieskohtelu on useimmiten pyrkimystä ajaa nainen nurkkaan. Mutta silti naiset toivovat herrasmieskohtelua ja suojelua saaden sen näyttämään siltä, kuin naaraiden luonnostaan tulisikin toimia niin. Ei heillä useinkaan ole itse aktivoituja kykyjä huolehtia ja kantaa vastuuta tai rakastua miehiin sellaisinaan. Jos olisi maailma olisi toisenlainen paikka ja naiset suhtautuisivat herrasmiehiin hyvin kielteisesti ja jopa vaatisivat heidän vangitsemistaan.

Ja onko naisten tai joidenkin miesten niin pirun vaikea ymmärtää että kenelläkään ei ole mitään naisia vastaan jos haluaa tarkastella tasa-arvoa tai feminismiä kriittisesti ja rehellisesti, kuinka kauan naisvihakortti vielä jaksaa kiinnostaa enää ketään, mielestäni nykyinen tasa-arvo politiikka on miesvihaa täynnä, mutta sillähän ei taas ole mitään väliä, koska kukaan ei halua loukata naisten herkkiä tunteita sanomalla tämänkin joskus ääneen.

Ketä tässä maassa tosiaan pitää miesten puolia tai ajaa miesten asioita ikinä jos kaikki haluaa naisia miellyttääkseen olla äärifeministejä tässä maassa olivatpa miehiä tai naisia. Toisaalta, perjantaina tuli elokuva 27 Dresses, jonka juoni pyöri naimisiin pääsemisen ympärillä, enkä minä osannut tuntea empatiaa ikuisen morsiusneidon ahdistuksesta.

Jos nyt näin naisena saisin sen verran sanoa, että kyllä minä ainakin ymmärsin, vaikka minulla tää "naishandicappi onkin päällä. Ymmärrän ja osaan myös sanoa, ettei tämä nainen ainakaan ajatellut niin, kuin tuossa "automaattinen kelaus toimii.

Minä en olisi ottanut heistä kumpaakaan. Liian siloposkisia ja sliipattuja meikkiksen makuun. Tottakai "naisenakin" ymmärrän myös, ettei hoviin ole oikein soveliasta tälläytyä ihan miten sattuu. Pakko vielä sanoa, että en ole jutellut häistä yhdenkään naistuttuni kanssa yhtään mitään Onhan se tietty ihan hauskaa, jos mies haluaa väen väkisin olla itse naismainen turhan höpöttäjä On totta että naisen euro on 80 senttiä, mutta on yhtä totta että miesten vuosi on 11 kuukautta, Uotila viittaa miesten lyhyempään elinikään.

Vielä kun joku kertoisi noille että naisen euro ei ole 80 centtiä: D Myytit elää eduskunnassakin vahvana. Miesten vuosi on toki 11 kuukautta, tämä väite kyllä pitää paikkansa.

Isoilla häillä nainen haluaa todistaa kaikelle, ettei ole mikään halpa huora, joka polkumyy naisten seksuaalisia resursseja. Niin, me menimme aikanaan Helsingin maistraatissa vihille aivan kahdestaan. Todistajatkin olivat talon puolesta.

Ja hääpäivämme oli kuin olikin perjantai 13 päivä Minä luulen, että nyt ollaan pikkasen hakoteillä. Väittäisin, että valtaosa miehistä, jotka ovat ns.

Ja valtaosa tavallisista miehistä, jotka löytävät kumppanin, ovat löytöönsä tyytyväisiä jonkin aikaa. Tyytyväisyys kuitenkin katoaa jossain vaiheessa, kun suhde arkiintuu.

MUTTA väitän, että aivan samoin käy naisille, joten ei tässä mikään ainoa sukupuoli olla, jota veri vetää vehreämmille laitumille. Toki seksi on miehille kiistatta, ainakin omalla kohdallani, ajatuksen tasolla totaalisen vapaamielistä, eli kuten Henry esittää, ideaali toki olisi naida mahdollisimman monia ja mahdollisimman usein.

Toki suklaakin alkaa äkkiä kyllästyttämään, jos sitä rajattomasti ahmii. Silti itse voisin olla Daniel ja nauttia siitä, että tuore vaimo näyttää oikeasti rakastavan, eikä varmaan ole mikään tyhjäpää.

Mistäs me loppupeleissä tiedämme, jääkö jopa bmad ja Inex toiseksi heidän seksielämänsa tasossa. Ja luonnollisesti on selvää, että Daniel saa vierasta jos haluaa. Tosin todennäköisyys jäädä kiinni on suuri.

Mutta kun on tarpeeksi härski ja kiistää kaiken, voi touhu onnistua, kuin TigerWoodsilta ikään;. Kenties hän kadehtii punaistenlyhtyjen tyttöjä, jotka voivat "pyhittää" elämänsä rakkauden teoille. Ainut vaan että kirjoittamasi juttu pätee myös naisiin.

Tai sitten olen mies. Tai maailman ainoa poikkeava nainen. Kaikki se, mitä kirjoitit miesten tuskasta avioliiton kynnyksellä on hyvin, hyvin tuttua. Monogaamisuus on kamalaa, en tahtoisi kestää sitä, mutta naisena on hirveän vaikeaa pitää useita rakastajia.

Ei sen takia, ettenkö saisi miehiä, vaan siitä syystä, että minut välittömästi leimattaisiin huoraksi ja huonoksi ihmiseksi. Yritin joskus elää sinkkuna ja moniavioisesti, mutta se ei onnistunut, sillä sosiaalinen paine elää toisin oli liian suuri. Myös jotkut naiset tekivät niin, mutta eivät kovinkaan monet. Yritin valehdella aiheesta, mutta en jaksanut valheessa elämistä.

Nyt sitten tuskailen yksiavioisessa suhteessa. Minua loukkaa kovasti kun väitetään että naiset haluavat yksiavioisuutta. Ei se niin mene. Vaikka ehkä haluaisitte uskoa, että naiset eivät seksiä mieli ja ovat neitsyitä avioliittoon asti, niin näin ei ole. Naiset tykkäävät seksistä ja haluavat sitä useiden komeiden partnereiden kanssa.

Nimenomaan komeiden; vauraudella, hauskuudella tai älyllä ei ole niin väliä kunhan kuorta kelpaa katsella. No eihän sitä tosiaan tiedä kuinka hurja meininki tuolla pariskunnalla on ja toivottavasti jokainen on tyytyväinen valintoihinsa, minulta se ei ainakaan ole pois jos jotkut ovat onnellisia, sehän kuitenkin taitaa olla yksi elämän tarkoitus saavuttaa onni tässä elämässä.

Luulisin, että vähän itsekukin jää jälkeen seksielämänsä tasossa minulle ainakin markkina-arvoteorian kannalta. Itsehän elän tiiviissä ja toimivassa parisuhteessa itseäni sosioekonomisesti korkeamman naisen kanssa erivapaudella tehdä melkein mitä huvittaa. Murrosiästä olen seksuaalitasolla toteuttanut elämäntapaa, josta muut nörttipojat ja naiset käyttävät lakonista toteamusta: Minun kohdallani kyse vaan ei ole puheesta, vaan käytännössä arvovaltainen nainen tulee kanssani sänkyyn sormella osoittamalla, maksuksi riittää bmad-kortti.

Sinkkuna eläminen onkin sitten eri asia eikä nykyaikana minusta siinä enää ole mitään ihmeellistä jos myös naisella on useita seksikumppaneita. Jos katselee pelkkää kuorta, luulisi sitten kestävän senkin että pidetään huorana tai huonona naisena. Naisen ei pidä asettua miksikään hyväntekijäksi tai parantajaksi vaan suhtautua miehiin ihmisinä.

Näin moniavioisuudesta ja monen kanssa olemisesta ei saa yleistä huoran meriittiä. Me olemme kulkeneet yhdessä jo 34 vuotta. Liitossamme on nimenomaan pitkäaikaisen suhteen rakkautta ja ymmärrystä, puolin ja toisin: Kahden ihmisen välinen oikea ja aito rakkaus vie voiton myös erilaisilta seksivirityksistä.

Niitäkin on toki, mutta kaikkein tärkeintä on a tulla rakastetuksi ja b rakastaa myös itse. Ei sillä, pidän kyllä sinusta, tuot hienoja näkökulmia esiin jne. Eikä toi itsekehukaan oikeastaan haittaa, kunhan et niin voimakkaasti tuomitsisi meidän tavallisten lähetyssaarnaajapanoja, joita me pimeässä todella harvoin rumien ja lihavien ja köyhien ja vittumaisten vaimojemme kanssa kuukauden ruinaamisen ja tiskaamisen ja imuroimisen ja pyykkäämisen jälkeen herran armosta vaivaisen puoliminuuttisen harrastamme.

Useamman ihmisen välinen rakkaus pitäisi samalla tavoin toteuttaa ei-halvasti, kuin kahden välinen. Ei voida mitenkään yleistää, että kahden kauppa on aina se paras. Palattuani ruotsinristeilyltä miesporukassa naisystäväni seisoi ilme tuimana talomme portaikon alapäässä ja kysyi, että: Vastasin johdonmukaisesti, että "en", jolloin hän sanoi käyvänsä huomenna siljan toimistossa ottamassa selvää miksei "poikaystävälleni herunut piparia". Itse en ole koskaan "vaatinut" mitään siivoamisia ym.

Ja tämä kai ihan siksi, että pidän siitä itsekin niin paljon. En ole koskaan muuten vielä kieltäytynyt mistään Ei sitä aina huvita, miestäkään. Mutta sellainen ei haittaa yhtään mitään. Halit ja pusut voivat korvata hellän hetken myös. Miksi te miespolot otatte tuollaisia onnettomia naisia puolisoiksenne, ellei teillä ole mitään yhteistä?

Itsekin varmaan pääsisin samaan jämätodellisuuteen kemiallisen kastraation ja lobotomialeikkauksen yhdistelmällä. Meillä ei kyllä harrasteta tuollaista huumoria, mutta mies tekeekin työreissut lentämällä.

Ja millekään muille reissuille hän ei sitten osallistukaan. Nytkin hän halusi tulla yöksi kotiin sieltä Oslosta ja lähteä sitten aamulla Stokikseen ja sieltä taas illalla kotiin. Eikä muuten ollut millään lailla meikkiksen asettama toive. Hän halusi sen itse noin. Itse kävin aikoinani läpi seuraavan: No vaikka vähän totuutta väritinkin, oli pointti se, että olen tyytyväinen, vaikkei meidän sängyssä olekkaan kuin yksi pariskunta kerrallaan ja Inexiä lainatakseni, minäkään en pidä, että aletaan moralisoimaan kenenkään seksitapoja, ei riettaita, eikä ahdasmielisiä.

Suotta minä lähden netissä nimettömänä vaimoani tai seksielämääni kehumaan. Aivan sama efekti on sillä, jos kerron vaimon olevan susiruma ja piparin kasvavan hämähäkin seittejä. Se olikin viestini pointti, että mitä bmad kokee saavuttavansa noilla jutuillaan, olivatpa totta tai ei? Ainoa epäuskottava asia jutussasi on se, että väität olevasi muistaakseni ulkoisesti tavallinen mies, ilmeisesti vielä mallinaistasi köyhempi, eikä vastaantulijat usko teidän olevan pari, kun olet niin "alempitasoinen".

Kerros nyt se pointti, mitä tämä naisystäväsi hyötyy tästä, sillä hyötyyhän hän jotakin, kun tätä jatkaa? Ilmeisesti olet sittenkin ainankin naisesi mielestä todella komea tai karismaattinen tms. Ei niillä jutuilla saavuteta mitään, ne ovat vain tapahtumankuvauksia. Se, että saan kuitenkin tasokkailta naisilta seuraa on minulle henkilökohtaisesti ollut merkittävä asia, koska olen samalla päässyt toteuttamaan sellaisia juttuja, joista muut haaveilevat "dream on"-hengessä. Jos minua vertaisi vaikka Iron Maidenin bastistiin kyllähän hänkin kertoo soittamisestaan ja saavutuksistaan mediassa.

Minä kerron lahjakkaista naisista, koska olen vahvistunut sillä elämänalueella. Samalla toki toivon että onnistun rohkaisemaan muita keskitasoisempia miehiä toteuttamaan haaveensa ja hankkimaan hyvätasoista naisseuraa, jopa omaa tasoaan parempia. No, tokihan olen omalla tavallani muita lahjakkaampi mies, ja jotkut ventovieraatkin naiset jossain määrin pitävät minusta.

Huoltoasemilla ja kaupassa käydessämme olen kuitenkin jatkuvan toljottelun kohteena. Ihmiset katsovat alkuun, että "jaaha, onpas näyttävä nainen, ja toi nörtähtävä mies varmaan on joku sen työkaveri".

Seksuaalinen vapaamielisyytesi tuskin on syy. Itseasiassa tunsin itseni juuri tuollaiseksi suunnattoman ylionnen kokijaksi, kun olin tavannut vaimoni ja seksi oli taivaallista ja sitä oli liikaa. Ajan kuluessa hehkuttelun tarve, edes omassa mielessä on vähentynyt. No oletin ylimielisesti, että osaat poimia sen sieltä.

Naiselämäni ei ole fiktiota paitsi ehkä teille ja me olemme tekemisissä abstrakteista syistä, joita on osittain mahdoton selittää sosiaalisen hyödyn teorialla. Meidän motiivit ovat enemmän elämässä itsessään. Pitäisikö samalla tavalla esimerkiksi bändien keulakuvien lopettaa yhtyeidensä hehkutus, vai koskeeko tämä puritaaninen malli mielestäsi vain sukukupuolielämää?

Itse en ole taantumuksellinen ihminen, eli en yleensä iän ja kokemusten myötä ole saanut aivopieruja. Lisäksi en pidä uskottavana, että olisit kokenut samankaltaista onnea, kuin minä. Totta kai Danielin asema on parempi, sillä veronmaksajat rahoittavat rilluttelun, vieraat kaunottaret kuolaavat ympärillä eikä yksikään kuninkaallinen uros liene koskaan tyytynyt vain yhteen pipariin.

Yksiavioisuus on alfauroksille pelkkä muodollisuus - ja fiksut naaraatkin sen ymmärtävät ottamatta asiasta liikaa pultteja. Jos naaraasi heittäytyy hankalaksi vieraissakäynnin vuoksi, hän ei pidä sinua tarpeeksi alfana suodakseen sinulle luonnolliset oikeutesi. Kannattaa siis miettiä, onko naaras, joka ei sinua arvosta, panostuksesi arvoinen.

Monien miesten päiväuni olisi saada kaltaisesi kumppaniksi, jolloin seikkailuja voisi harrastaa vaikka yhdessä. Toivottavasti löydät tai olet löytänyt tällaisen sallivan puolison, joka osaa arvostaa poikkeuksellisuuttasi.

Henryn juttu pitää siis paikkansa, sillä siinä käsitellään asiaa ilmiötasolla, keskiarvojen valossa. Jotenkin tämä on monille aivan mahdoton asia ymmärtää, jos itse sattuu olemaan erilainen. Mitenkäs se huoranleima ihmiseen lyödään? Ja sitten tosiaan, miksi pelätä huoranleimaa jos oikeasti haluaa seksiä monien kanssa?

Mitä haittaa siitä olisi? Sehän helpottaisi seuran saamista jos kaikki tietäisivät että "tuolta tytöltä saa varmasti". Aiemmin olen kuullut, kun on testattu naisten mieltymyksiä erilaisiin miehiin että varakkaat vetävät pisimmän korren ja mm.

Naiset ovat selittäneet tätä siten ettei varakkuus ole ollut valinnan syynä vaan se että nämä miehet ovat omilla henkisillä ominaisuuksillaan valloittanut heidät, mainittuna juurikin hauskuus ja äly. Selityksen mukaan nämä kaikki miellyttävät ominaisuudet ovat sitten vain sivuvaikutuksena tuonut tälle miehelle sen varakkuuden. Havaintojesi mukaan rikkailla ja vanhoilla miehillä ei ole kysyntää naisten keskuudessa, nuoruus ja komeus ratkaisee kaiken. Itse sanoisin että havaintosi ei ole tästä maailmasta ja jos itse pidät nuorista ja komeista ja vaikka olisivatkin tyhmiä ja tylsiä, olet selvä poikkeus sukupuolesi edustajana.

Jos nainen haluaa vaikka sitten vähälahjaisen ja köyhän kiiltokuvapojan tai sonniuroksen, kyseessä on ihan normaali sukupuolisen maailman ilmiö. Naiset ovat siitä ovelia, että kilpailuttavat miehiä keinolla millä hyvänsä, kunhan saavat kohtuullisen osan miehistä putoamaan pelistä. Se pudotuspeli kostuttaa naiset. Miehillä ei ole vastaavaa tarvetta saada pudotettua osaa naisista kiihottuakseen jostakin. No en varmaan samankaltaista, mutta monenmoista onnea kuitenkin.

On aivan absurdia lähteä väittelemään, kumpi on kokenut enemmän tai parempaa onnea. Jos onnikäsite liittyy pipariin, niin sanoisin, että koko juttu on pahasti yliarvostettu.

Jos nyt ihan avoimen rehellisiä ollaan, niin en voisi kuvitella olevani onnellinen asemassa, jossa muut tuijottelevat ja ihmettelevät miksi ihmeessä mulla on noin hyvännäköinen nainen. Mielestäni tämä kertoo jostain muusta loppupeleissä. Jos muut NAISET tuijottelisivat mua ja hyvännäköistä naistani, ajatellen miksi toi mies tyytyy tuohon, kun saisi kenet tahansa

.

Tissien väliin meislle homoseksuaaliseen vierasta luvalla

Minua on myös syrjitty erilaisuuteni vuoksi koko kouluelämäni ajan. Ei seksiin yleensä takeruta sen kummemmin kuin muihinkaan elämään sisältöä antaviin asioihin. Eikö kuitenkin olisi tasapuolisempaa, että myös halukkaat yrittäisivät aina silloin tällöin oikein olantakaa miettiä ja meditoida sitä, kuinka turhalta, vastenmieliseltä tai tyhmältä seksi voi tuntua. Ei sitä aina huvita, miestäkään. Seksin harrastaminen on helpompaa, kun ei ole rasittavia infantiileja suhdekuvioita häiritsemässä biologisten ja ylevien tarpeiden toteuttamista. Toivottavasti voisitte auttaa minua jossain.

THAI KOKKOLA HOMO INTIIMIHIERONTA HELSINKI

marraskuu Upeille näyttelijöille, joiden kiinnitys meillä päättyy. Meillä saattaa olla just sulle mieleistä tekemistä 9. .. Tissien väliin kostamus naiset .. paypal kirjautuminen keltainen ruusu cruising vaimo haluaa vierasta varma kanssa on ollut oikeastikin lupa tai jos suhde lähtökohtaisestikin on sovittu olevan ns. huhtikuu Itse en swaipannut oikealle yhtään sellaista, jolla ei ollut kiinnostavaa profiilitekstiä; mitäpä minä sillä sixpackillä, jos meillä ei ole toisillemme. syyskuu Eikö?? Siksi minua naisena välillä kylmää lukea joidenkin naisten . Seksi tuntuisi meistä nyt yhtä hölmöltä kuin sinusta leikkiä pikkuvauvaa.